SALORA B nro 475 KUNNOSTUS

SALORA 40 B nro 475 kunnostettuna

Hieman taustasta ja muistipanoja kunnostuksesta tammikuussa 2008.

Kunnostettava radio on luetteloitu museoesine. Tämä rajoittaa käytettäviä menetelmiä ja materiaaleja. Radion ns. alkuperäisyys eikä museaalinen arvo saa kärsiä käsittelyssä. Kunnostuksen tarkoitus on estää enempien vaurioiden syntyminen.

Raimo Jokinen

 

kunnostuskertomuksen kuvat ja teksti Åke Nyholm

Alkuperä

 

Halikkolainen naapurini lahjoitti kauttani omistamansa Salora B radion vuonna 2002 silloiselle Salon Elektroniikkamuseohankkeelle (nykyään: Salon kaupungin elektroniikkakokoelmat).  Radio oli hankittu Halikon (Hajala) Tuohohispaltassa sijaitsevalle tilalle vuonna 1939. Lahjoittaja oli silloin kahdeksanvuotias. Tila sijaitsee melko etäällä kyläyhteisöstä ja siellä ei ollut sähköjä, joten paristokäyttöinen radio oli luonnollinen hankinta. Radio oli täysin palvelleena säilötty talon ”kylmälle” vintille, kun transistoriradio syrjäytti paristo/akku – käyttöisen putkiradion. Omistajat muuttivat jo vuonna 1969 Halikon kirkolle ja kotitila toimii vapaa-ajan viettopaikkana.

 

Radion myi Saloran edustaja Vuorinen (rva Nordellin sukulainen?).  Lahjoittaja muisteli, että antennia varten pystytettiin talon lähelle pylväs johon tuli kiinni noin 40m pitkä antennilanka.  Mitä sitten kuunneltiin? Uutiset ja metsäradio yms. olivat tyypillisiä ohjelmia ja mahtui mukaan varmaan jotakin muutakin puhe- ja musiikkiohjelmistoa. Paristokäyttöisyys rajoitti tietenkin kuunteluaikaa vain ”tarpeelliseen”.  120V anodiparisto oli ostotavaraa mutta 2Voltin hehkuakkua voitiin ladata lähempänä olevassa Hajalan kylässä, jossa oli jo sähkövirta.

 

Raimo Jokisen luettelon (7.5.1998) mukaan Salora B on neljäs Nordell & Koskisen Salora -tuotemerkillä tehty radiomalli, ja sen valmistus alkoi talvella 1939 ja ensimmäinen kauppa radiolla tehtiin 20.3 1939.

Kohteena oleva radio oli ulkoisesti ikäisekseen suhteellisen hyväkuntoinen. Merkittävin vaurio oli kaiutinaukon edessä olevien viiden metallisen poikkileikkaukseltaan 4x12mm2 olevan koristekiskon kiinnitysten irtoaminen kotelosta.  Samoin kotelon yläreunassa viilutuksessa oli pari noin kynnen kokoista palasta pois ja joissakin reunoissa viilu oli hieman irti liimauksesta.  Kotelossa oli tietenkin hieman normaaleja käyttönaarmuja. Kotelon sisällä ei näkynyt mitään erityistä, ainoastaan pölyä ja hopeamaalilla maalatussa koneistoalustassa oli hieman ruostetta. Putket olivat paikoillaan mutta paristo tietenkin puuttui.

Imuroin ja puhdistin kotelon sisältä ja toimitin sitten radion sellaisenaan eteenpäin.

Kunnostus ja havaintoja

 

Salon Elektroniikkakokoelmissa on kolme Salora B vastaanotinta. Joulukuussa 2007 tutkija Leena Järvelä tiedusteli, josko voisin mekaanisesti hieman kunnostaa tätä nro 795 radiota. Sitä voitaisiin sitten käyttää näyttelyesineenä sopivissa yhteyksissä.  Radio tulisi säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä ja käytön jälkeisenä ilman kotelon kiillotusta yms.  Tehdyistä toimenpiteistä tuli pitää kirjaa. Sähköinen kunnostus ei kuulunut tähän tehtävään.  Hain radion tammikuussa ja seuraavassa on muistiinpanoja kunnostuksen ajalta.

Salora B nro 795

Putket

KF2 (Philips äärimmäisenä vasemmalla takaa katsottuna)

KF1 (Philips) keskellä (lasikupu löysästi kiinni- liimaus!)

KL4 (Philips)

 

Tietoja putkista on tuonnempana.

 

Ulkopuolisesti muuten siistit ja etenkin KF – putkissa numero näkyy hyvin. Poistin putket    koneistosta.

 

Takalevyssä alhaalla vasemmalla oleva Antenni- Maa tekstipaperi hieman irti kulmasta, joten tippa liimaa lisätty repeämisen estämiseksi.

 

Irrotettu kaiutin, kolme puuruvia.  Juotettu irti kumieristeiset kaiutinjohdot (2) koneistossa sijaitsevalta äänipäätemuuntajalta, eristys johdoissa murenevaa. Kaiutin verhoiltu magneettia lukuun ottamatta harsokangaspussilla, jota en avannut. Kankaassa näkyy kaiuttimien reunojen kohdalla hieman ruosteläikkiä. Kaiuttimen magneetissa numerot 9636 -169 ja 38. Mallista päätellen Philipsin valmistama (1938?)samoin kuin koneistopuolella oleva äänipäätemuuntajakin (Philipsin esitekuva). Kaiuttimen halkaisija on n. 215mm, josta kartion osuus n. 185mm. En kokeillut toimintaa.

 

Irrotettu säätönupit, 4 kpl. Kolme eteenpäin olevaa on samanlaisia bakelittisiä. Niiden sisäpuolella on teksti ”Belton”. Kiinnitysruuviin pieni tippa PFR7-78 liuotinta ja kiinnitysruuvit pyörivät hyvin. Nuppien alla musta 5mm paksuinen huopalaikka. Oikealla sivulla on yksi ohuempi nuppi, alla huopalaikka. Tällä akselilla on myös jatkopala, jonka ruuvi täytyy löysätä kotelon sisäpuolelta koneiston poistamiseksi.

 

Nuppien toiminta edessä: Äänen voimakkuus? (vasen), Aaltoalue(keskellä) ja Aseman viritys. Aluevaihdossa on kolme asentoa, joista yksi C on ”tyhjä” Asteikolla on alueet 195–600 (m) ja 680–2000(m). Lisätietoja näkyy kuvissa. Asteikkoviisari liikkuu ympyrän kehällä noin 90 astetta.  Asteikon suojalasi on kellertävää plexiä.  Oikealla sivulla oleva säädin lienee joko” herkkyys” tai ”takaisinkytkentä” potentiometri??

 

Valitettavasti en perehtynyt radion toimintaperiaatteeseen ja kytkentäkaaviota ei ollut käytettävissä, jos on koskaan tehtykään. Asia tuli mieleeni vasta tätä kirjoittaessa.  Automaattisesti pidin Salora B:tä jonkinlaisena ”suorana” vaikka Super vastaanottimia tuli markkinoille 1930-luvun jälkipuoliskolla.

 

Irrotettu koneisto. Kotelon pohjassa on kolme koneruuvia, joissa irtoprikat. Päätynupin jatkoakseli pois ennekuin koneiston saa ulos kotelosta. Koneisto on suhteellisen siisti, ei rasvaa. Asteikkolamppu 2V, / 0,04A (E10-kanta) on ehjä.

 

Shassis (koneiston pohja)on maalattu hopeapronssimaalilla ja on siinä paikoitellen ruosteläikkiä. Näitä poistin kevyesti hiomalla 000-terävillalla. Sen jälkeen ruosteläikkäkohtiin pienellä pensselillä ”töpöttämällä” maalia.  Maali: Tikkurila Unica puolikiiltävä erikoisaldehydimaalia sävy ”hopea”.

 

Anodipariston kumipäällysteiset liitäntäjohdot (3). Puhdistettu ja käsitelty silikonisprayllä. Johdoissa merkintälaatta 120, 9 (tai 6) ja 0. Johtojen kunto tyydyttävä.

 

Koneistossa on kaksi halkaisijaltaan n. 30mm paksua ja 70mm korkeaa kelapurkkia, joita en avannut.  Pohjan puolelta katsottuna kelat näyttävät tehdastekoisilta mutta purkit paikallisilta. Kytkennällisesti kelat ovat KF2 ja KF1:n yhteydessä.

 

Mittasin putkia AVO -putkitesterillä. KF putkille ei ollut sopivaa välikantaa mutta hehku on niissäkin kunnossa. Liimasin KF2 lasikuvun kantaan (2-komponenttiepoksiliima).

 Pääteputki KL4: putken testausasetuksilla oli Ia 5,5mA (4,7) ja S 2,5mA/V (1,8) = Hyvä. (Suluissa nimellisarvo)

 

Irrotettu kotelosta kaiuttimen kiinnityslevy sekä sitten ritiläkiskojen (5) kiinnitys puuruuvit kotelopäädyn etuosasta. Irtipäässeet ritiläpäät ovat olleet kiinni ø3 mm / 15mm pitkillä kotelon läpi tulevilla ruuveilla. Ruuvin toinen pää on juotettu kiskoon ja juotos on kaikista kiskoista pettänyt. Kiinnitys kotelon puolella on 6mm muttereilla. Irrotettu ruuvit kotelosta.

 

Juotettu vanhat ruuvit kiinni kiskoihin, kts. kuvia (100W kolvi).  Kiskojen materiaali on pinnoitettua messinkiä. Puhdistettu kevyesti kiskojen näkyvä puoli Autoglym metallinkiillotusvahalla.

 

Liimattu kotelon oikeanpuoleisen ylänurkan auennut liitos vesiohennetulla Erikeeper - liimalla ja tuettu vinkoilla kuivumisen ajaksi. Tehty ja liimattu tammiviilusta kolme korjauspaikkaa, kaksi kotelon etureunaan ylös ja yksi asteikkoaukon reunaan. 

 

Muotoiltu ja hiottu kuivuneet viilupaikat ja sekä petsattu ne ohuesti.  Kuivumisen jälkeen sivelty pienellä pensselillä korjauskohtia sellakka- Sinoli -seoksella (muutama kerros).

 

Mittasin koemielessä kahden sattumanvaraisen 0,1uF(400v) pikikondensaattorin vuotovastuksen 250V testijännitteellä. Toisen vastus 7MΩ ja toisen 9MΩ, joten eivät ole ihan OK (30-50M)

 

Pesin säätönupit ja pyyhin ne kevyesti parafiiniöljyllä.

 

Kotelon eräisiin viilun reunakohtiin lisätty Erikeeper – vesiseosta estämään irrallisten viilureunojen repeytymistä.

Kokoaminen

  •   kiinnitetty metallikiskot (5) paikoilleen

  • Kaiuttimen etulevy ja kaiutin paikoilleen

  • Koneisto paikoilleen. Oikealla sivulla oleva ”potentiometrin? akseli pyörii kankeasti mutta puhdistusöljy laakerin paransi liikkumista hieman, joskaan ei kovin hyväksi. Kiinnitys koteloon kolmella ruuvilla. Lisäsin koneiston etu- ja takareunan alle n. 4mm paksun ikkunantiivistekumiliuskan, jotta säätimet tulevan paremmin kotelon reikien keskustaan

  • Huopalaikat ja nupit paikalleen.  Kiinnitysruuveihin tippa öljyä

  • Kaiuttimen johdot juotettu takaisin Äp -muuntajaan.

  • Putket paikalleen

  • Kotelon lakkapintoja pyyhitty hyvin kevyesti Fairy- veteen kostutetulla kuivahkolla kankaalla mutta ei käsitelty millään kiillotusaineella. Kuivaa lakkapintaa kiillotettu flanellikankaan palalla.

  • Salora B palautettu ELMUun 25.01 2008 evästyksellä, että kiskojen juotokset voivat vielä pettää.  Vankempi kiinnitystapa olisi ollut tarpeen.

Näkökohtia ja arvioita

Kuten aiemmin mainittiin, oli tämän kunnostustyön tarkoituksena korjata vain joitakin ”Kosmeettisia” vikoja mitenkään puuttumatta itse sähköiseen puoleen. Näin radion toimintamuoto ja kytkennät jäivät selvittämättä.  Koska minulla ei ole erityisempää kokemusta 30-luvun erikoisista piiritekniikoista, etenkään niistä ennen varsinaisesta superheterodyneratkaisusta, en pysty silmämääräisesti arvioimaa onko kyseessä ns. super- tai sitten jokin muu kehittyneempi ns. suoravastaanotin. Viimeksi mainittu on todennäköisin.  Tutkimusta varten olisi ollut tarpeen piirtää kytkennästä kaavion ja avata kaksi kelapurkkia niiden ”sisällön” selvittämiseksi.

 

Joku asiantuntija voi myöhemmin selvittää tämän B-mallin toiminnan tarkemmin.

On myös todennäköistä, että radioliike Nordell & Koskisen tekniset resurssit vielä 1930-luvun loppupuolella olivat suhteellisen rajoitetut. Näin on omissa tuotteissa ehkä haettu oppia muiden valmistajien tuotteista. Liitteenä on Kauko Viitasen kuva-arkistosta löytynyt kuvasarja Fenno Otava 40 vastaanottimesta ja tätä ja Salora B katselemalla tiettyjä yhdenmukaisuuksia on nähtävissä.  Fenno Otavassa on LA ja KP alueiden lisäksi myös lyhytaaltoalue ja kaikki kelat ovat avonaisia.  Salora B:ssä sen sijaan kelat on purkitettu.

Tämä Salora B 795 komponentit näyttävät alkuperäisiltä samaa ikäluokkaa olevilta. Mikäli joitakin korjauksia/vaihtoja on tehty, on ne tehty ammattitaidolla, sillä kaikki juotokset ovat samannäköisiä. Myös putket voivat olla alkuperäisiä, näissä paristokoneissa ei käyttötunteja varmaankaan kertynyt verkkovastaanottimien mittakaavassa.  Myös lämpörasitus oli huomattavasti vähäisempi, koska verkko-osa puuttui.

 

Komponenteista on kaiutin ja äänipäätemuuntaja ja anodijännite-elko Philipsin valmistetta, samoin kuin putket. Pääosa kondensaattoreista on ns. pikikondensaattoreita (paperi) mutta arvot on merkitty niiden ympärikiedottuun paperiin. Valmistajan logoa/nimeä ei näkynyt. Vastukset ovat aikakaudelle tyypillisiä metallipäällysteistä tyyppiä. Kytkentäalusta (shassis) ja kelapurkit näyttävät paikallisilta mutta kelat ovat mahdollisesti joltakin isommalta valmistajalta, joskin Saloran 50-vuotishistoriikissa on mainita yleisesti omista käämityistä osistakin. Kotelo on mitä todennäköisimmin Salon alueelta ja siistiä työtä. Saloran 50-vuotishistoriikissä (Kalpa 1978)on mainittu paikallinen Kaarlo Suomisen puutyöliike pitkäaikaisena alkuaikojen koteloiden alihankijana.  Todennäköisesti asteikkolevy on omavalmisteinen. Nupit ovat ostotavaraa. 

 

Oletan, että kaikki putket ovat toimintakuntoisia, joten Salora B 795:n toimintakuntoon saattaminen ei olisi erityisen suuritöinen tehtävä. Museaalinen arvo on tietenkin huomioitava siinä tilanteessa. Niitä pikikondensaattoreita joutuu todennäköisesti vaihtamaa ”entisöityihin” ja kaiuttimen kunto jäi siis kokeilematta. Kumieristeiset johdot on myös syytä uusia.

 

Halikossa 15.2.2008. Åke Nyholm  

SALORA B

kunnostus ja entisöintikertomuksia

kunnostus ja entisöinti

historiallisia radioita

etusivu