|
MAHDOLLISIMMAN
ALKUPERÄISESSÄ ASUSSA OLEVA ESINE SISÄLTÄÄ ENEMMÄN TIETOA JA
ON ARVOKKAAMPI KUIN RUNSAASTI TOIMENPITEITÄ LÄPIKÄYNYT ESINE
Alkuperäistä
materiaalia kunnioitetaan, vanhaa ei korvata uudella.
Jos
esineeseen joudutaan jossain olosuhteissa tekemään muutoksia,
joiden johdosta esineen luonne muuttuu ratkaisevasti, on pidettävä
huoli siitä, että se on palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.
Huonekalujen
puhdistus
Pintakäsittelemätöntä
puuta ei tarvitse käsitellä hoitoaineilla tai öljyillä. Aineet
vievät vain likaa syvemmälle huokosiin.
Puuesineiden
tahrat, kuten linnunulosteet poistetaan varovasti puutikulla,
pyyhekumilla tai nihkeän kostealla liinalla. Esineisiin ei saa
koskaan kiinnittää teippejä, tarroja tai nastoja. Teippien jäänteet
voidaan poistaa liuottimilla, esim. alkoholilla tai mineraalitärpätillä,
mutta pinta ei saa vaurioitua tästä. Kokeile aina ensin esineen
huomaamattomaan kohtaan, kuinka materiaali reagoi.
Tahranpoisto
puupinnalta: liuottimet (alkoholi, tärpätti, asetoni, jne)
vetyperoksidi, (ammoniakki)
Öljyt:
mineraalitärpätti
Vahat
ja silikonipitoiset
hoitoaineet imeytyvät puiden syihin ja estävät myöhemmät käsittelyt.
Poikkeuksena huonekalut, joissa ei ole pintakäsittelynä muuta kuin
vaha eikä aikomuksenakaan ole käyttää muuta kuin vahaa: ennen
alun perin vahatut huonekalut on vahattu kerran vuodessa
Kuivapuhdistus
imuroimalla on yksinkertaisin ja helpoin tapa pitää pinnat
mahdollisimman pölyttömänä. Mikrosuutin on hyvä hankkia lisävarusteeksi.
Verkko imurin suuttimessa estää pienten irto-osien joutumisen
imuriin. Verkkoon kerääntynyt lika poistetaan riittävän usein.
Imuteho säädetään kohteen mukaan. Siveltimellä lika ohjataan
imurin suuttimeen. Harjassuutin ja sivellin puhdistetaan riittävän
usein. Jos käytössä on vain yksi harjasuulake, aloitetaan
puhtaimmista esineistä. Huonokuntoisia tekstiilejä imuroidaan
harsokangaskehikon läpi, jotta langat eivät irtoa.
Erilaiset
sienet ovat kuivapuhdistuksessa suositeltavia:
Wallmaster-lateksisieni, Wishap-sieni ja pyyhekumit. Irtoava
puru poistetaan imuroimalla. Myös mikrokuituliina on suositeltava.
Huonekalujen
maali- ja lakkapintojen puhdistus
Puhdistusta
vedellä ei suositella, sillä se kuluttaa ja samentaa pintoja. Mikäli
materiaali kestää kosteutta, on seuraava aste suihkuttaa
suihkupullolla vettä (mikrokuitu)liinaan ja pyyhkiä pinnat sillä
varovasti. Toinen keino on kastella (mikrokuitu)liina, puristaa
mahdollisimman kuivaksi ja kuivata se vielä kankaaseen tai
talouspaperiin. Tarvittaessa veden seassa voi olla muutama tippa
neutraalia pesuainetta, esim. Minirisk-käsitiskiainetta, LV, tms.
kunhan lopuksi muistaa pyyhkiä pinnat puhtaalla vedellä
kostutetulla liinalla. Likaista liinaa on hyvä vaihtaa usein
puhtaaseen. Puhdistus vedellä tulisi suorittaa vain tarvittaessa,
ei rutiinitoimenpiteenä.
Arkkujen
kansien sisäpuolet ja seinät saattavat olla maalattu
liimamaalilla, joka liukenee veteen pyyhittäessä tai jopa kuivalla
rätillä pyyhittäessä.
Huonekalujen
uudet puuosat
-
puusepänkuivasta puusta, puusepänliikkeet, entisöijät
-
puulajien tunnistus
-
Turun viilukeskus
Puurakenteiden
ja viilujen liimaus huonekaluissa
Huonekalujen
puurakenteissa ja viiluissa on aina 1920-luvulle käytetty eläinliimaa.
Se on valmistettu nisäkkäiden nahasta, luista, jänteistä ja
joskus jopa sarvista. Ruhon jäänteet on keitetty ja kuivatettu
levyiksi. Eläinliimat jaetaan seuraavasti: luuliima, nahkaliima ja
jänisliima. Luuliiman liimauskyky on suurin, jänisliiman heikoin,
mutta joustavin ja nahkaliiman ominaisuudet ovat edellisten väliltä.
Hiutaleet, helmet tai levy turvotetaan vedessä yön yli. Eläinliimaa
käytetään yleensä 30-prosenttisena. Seuraavana päivänä
liimaan voi lisätä muutama tippa glyseroilia eli glyseriiniä
antamaan liimalle joustavuutta. Liima lämmitetään ennen liimausta
korkeintaan 60 asteeseen ja lisätään nopeasti liimattavaan
alustaan molemmille puolille ja annetaan olla puristuksissa yön
yli.
Vaihtoehtoinen
liima, eräänlainen kompromissi on juokseva kalaliima, Fisklim,
jota ei tarvitse turvottaa vedessä tai lämmittää. Sen etuna on
1,5 tunnin avoin liimausaika eli puristimia voi säädellä 1,5
tuntia. Juoksevalla kalaliimalla on sama puristusaika kuin eläinliimassa
eli yön yli. Tietoa eläinliimoista: http://www.raa.se/materialguiden/mat_show.asp?matid=48&chptid=268
Tietoa
Fisklimistä: http://www.ernstp.se/Sakerhetsdatablad/Fisklim.pdf
Eläinliima
ja Fisklim ovat vesiliukoisia.
Pva-liima/Erikeeper-liima
ei ole sopiva vanhoille puuesineille, koska liima on niin vahvaa,
että eläessään puu saattaa murtua muualta kuin liimasaumastaan
ja tämän jälkeen esine on vaikeasti liimattava.
Pva-liima/Erikeeper-liima ei myöskään ole periaatteessa
poistettavissa. Pieniä alueita voi yrittää pehmittää vedellä.
Talttojen ja muiden työkalujen jälkiä pitää välttää
irrotettaessa liitoksia.
Puristimia:
Tvingman tai tavalliset puristimet, kevyet muovipuristimet.
Maalarinteippiä voi käyttää puristimena pienissä
viiluliimauksissa. Rakenteellisissa liimauksissa tarvitaan usein
tukipaloja. Koepurista aina ennen lopullista liimausta.
Puurakenteen
päälle liimattu viilutus on hyvin arka irtoamaan liitoksistaan
ilmastonvaihteluiden seurauksena. Alustastaan irrallaan olevien
viilujen liimaus ja puuttuvien viilujen lisäys onkin eräs
konservaattorin yleisimpiä toimenpiteitä. Puuttuvien viilujen värin
ja syyrakenteen tulisi olla mahdollisimman lähellä ympäröivää
viilua. Konservoinnissa alkuperäistä viilua ei poisteta tai
muotoilla, vaan uusi viilu on täsmälleen puuttuvan palan kokoinen.
1850-luvun
jälkeen viilut alettiin tehdä sorvaten ja leikaten. Tällainen
viilu on ohut ja siinä on pieniä hiushalkeamia.
Liima
lisätään taipuisalla taitelijanveitsellä eli spatulalla
liitokseen tai (uuden) viilun ja puun väliin. Vanhaa
kristalloitunutta eläinliimaa voi aktivoida joko injektoimalla tai
lisäämällä spatulalla lämmintä vettä liimasidoksen. Muutaman
minuutin jälkeen vanha liima oli pehmentynyt ja uutta liimaa voi
lisätä joko lääkeruiskun tai spatulan avulla. Mahdollinen ylimääräinen
liima poistetaan vedellä, kuivataan ja liimattava kohta eristetään
muovilla tai melinex-kalvolla. Tämän päälle asetetaan
liimattavaa kohtaa hieman suurempi taipuisa pleksilevy, joka antaa
tasaisen paineen puristettavalle kohdalle.
Tarvittaessa
uusia lisättyjä viiluja voi värjätä esim. vesiväreillä tai
petsillä. Lopuksi
uudet viilukohdat suojataan lakalla.
Huonekalujen
pintakäsittelyt
Vanhojen
huonekalujen pintakäsittelynä voi olla öljy, vaha, lakka, maali,
ootraukset tai marmorointi.
LAKAT
Luonnonhartsit
ja sellakka
Luonnonhartsit
ovat vanhimpia lakkoja. Ne ovat kasvien ja hyönteisten eritteitä
tai fossiilisia jäänteitä. Luonnonhartseja ovat mm. sellakka,
kopaali, meripihka, sandarakki, kolofoni, urushi, mastiksi, dammar,
kamferi, arabikumi, elemi ja bentsoe. Sellakka on kova hartsi, joka
valmistetaan kilpikirvan tuottamasta eritteestä. Tämä kirva elää
suurina yhdyskuntina lähinnä Intiassa, Sri Lankalla, Thaimaassa,
Kiinassa ja Burmassa. Sellakka on ainoa hartsi, jota voi käyttää
yksinään alkoholiin liuotettuna. Tästä syystä se syrjäytti
muut luonnonhartsit 1800-luvun alussa. Sivelyn sijasta sellakkaa
alettiin levittää tullolla, jolloin saatiin aikaiseksi
mahdollisimman ohut, tasainen ja kiiltävä pinta. Näin syntyi
ranskalainen puleeraus. Puleeraus tarkoittaa siis tapaa levittää
lakka. Ruotsiin
sellakka saapui 1830-luvulla.
Sellakan
sulamispiste on 77-90°C. Sellakkaa on saatavana värittömänä ja
eri sävyisinä. Nykyinen huonekaluteollisuus ei käytä sellakkaa,
sillä se on arka kosteudelle ja alkoholeille. Kuumat
kahvikupit ja kukkaruukkujen alle jäänyt vesi jättävät jäljen
lakkapintaan.
Sellakka
sopii erityisesti koviin ja tiheäsyisiin puulajeihin. Suurten
huokosten vuoksi tammea on harvoin käsitelty sellakalla. Myös
jalavan ja saarnen huokosia on vaikea täyttää. Ranskalaisen
puleerauksen tapoja on lukemattomia, se vaatii kärsivällistä
harjoittelua ja lukuisia eri ongelmia esiintyy työn edetessä.
Selluloosalakka
1920-luvulla
alkoi selluloosanitraattilakan laajamittainen käyttö, joka syrjäytti
sellakan. Suomen puusepänteollisuus alkoi käyttää
selluloosalakkaa 1930-luvulla. Käyttö jatkui laajamittaisena
1960-luvulle saakka. Selluloosalakka sisältää nitroselluloosaa,
hartseja, pehmennysaineita ja orgaanisia liuotinaineita.
Ohennusaineena on tinneri. Lakka kehittyi puuvillaruudin ylijäämätuotteena.
Sellakkaan verrattuna selluloosalakka on paksumpi, kellertävämpi
ja sillä on ominaisuus krakeloitua aikaa myöten. Selluloosalakan
ikääntymiseen liittyvä krakeloituminen on peruuttamaton prosessi.
Harvoin tapaa selluloosalakkapintaa, jossa ei ole krakeluuria.
Sellakka-
ja selluloosalakkapinnan hoito ja elvytys
Lian
poisto: Sellakka ja selluloosalakat eivät siedä toistuvaa vedellä
puhdistamista, joten pinnat puhdistetaan irtoliasta ja pölystä
kuivalla, pehmeällä puuvillaliinalla. Pintaan kiintynyttä likaa
voidaan poistaa neutraalilla pesuainevedellä (esim. Minirisk).
Puhdistus tehdään hyvin vähäisellä vesimäärällä ja lopuksi
pinta kuivataan. Pinta ei saa olla krakeloitunut tai irrallaan
alustasta.
Huonekalujen
lakka on saatettu vuosien myötä poistaa ja uusia useaan kertaan.
Ennen elvytystä lakka yritetään tunnistaa: tehdään koe, mihin
lakka liukenee: alkoholiin kostutetulla pumpulitupolla hangataan
huomaamattomasta kohdasta lakkaa. Jos lakan pinta muuttuu tahmeaksi,
on lakka alkoholiliukoista. Sellakka-
ja selluloosalakkapinnat reagoivat alkoholiin (sellakka
selluloosalakkaa enemmän), asetonin ja tinneriin.
Vain
hieman krakeloitunutta sellakka- ja selluloosalakkapintaa voi elvyttää
alkoholilla ja jollei se tehoa, niin laimealla sellakkaliuoksella
(sellakkahiutaleita ja alkoholia, noin 5% hiutaleita). Elvytyksessä
on sama materiaali ja menetelmät kuin ranskalaisessa
puleerauksessa.
Valmistusohje
sellakkahiutaleista:
Kaada
sellakkahiutaleita esim. kannelliseen lasipurkkiin puolilleen. Kaada
päälle talousspriitä (Sinol) sen verran, että hiutaleet peittyvät.
Sulje kansi tiiviisti ja hölskyttele purkkia muutaman kerran
tunnissa niin kauan, että lakka on täysin liuennut. Jos pohjalle jää
epäpuhtauksia, vahaa, roskia tai sakkaa, kaada lakka hienon harson
tai huovan läpi toiseen purkkiin. Lisää talousspriitä (Sinol)
tai sellakkahiutaleita halutun viskositeetin saamiseksi. Alkoholiin
liuotetun sellakan käyttöikä on enintään kuusi kuukautta.
Laimea,
yön yli liuennut sellakkaliuos levitetään ohuesti pintaan
tullolla: ohuen puuvillakankaan sisään on kiedottu nyytiksi
strasselia tai pumpulia. Tullolla tehdään voimakkaita, suoria
edestakaisia vetoja kuitenkaan koskaan pysähtymättä
lakkapinnalla, sillä alkoholi polttaa erittäin helposti alla
olevan pinnan. Jopa saman kohdan sively liian nopeasti ja liian
kostea tullo polttavat pintaa. Liian nopea sively taas ei ehdi
sulattaa alempaa kerrosta. Erityistä huomiota vaativat nurkat,
joissa pinnan palamisen vaara on suuri. Tullot säilytetään
ilmatiiviissä astioissa alkoholilla kostutettuina.
Tietoa
luonnonhartseista ja ohjeita ranskalaiseen
kiillotukseen/puleeraukseen:
(http://www.coloria.net/varit/lakat.htm)
http://www.soitinrakentajatamf.fi/ohjeet/Kiillotus1.pdf
http://www.frets.com/FRETSPages/Luthier/Technique/Finish/FrenchPolish/frenchpolish1.html
Muita
lakkapintojen elvytysreseptejä on paljon, seokset sisältävät
yleensä seuraavia aineita: pellavaöljy, viinietikka, saippua, tärpätti,
alkoholi ja pieni määrä ammoniakkia. On kuitenkin muistettava,
että öljy lakkakäsitellyn huonekalun pinnalla kerää pölyä ja
sitoo kosteutta.
Joskus
huonekalun pinnan petsi on säilynyt paremmin lakan alla, mutta taas
kohdista, jossa lakka on kulunut pois, on petsikin haalistunut ilman
vaikutuksesta. Tällainen kirjava pinta saadaan tasoitettua petsillä
tai vesiväreillä puupinnoilta. Saatavana on myös sprii- tai tärpättiliukoinen
petsi. Tärpättiliukoinen petsi saattaa tarttua sellakan ja
selluloosalakan päällekin.
Lakan
tai maalinpoisto mekaanisesti tai maalinpoistoaineilla
Lakan
tai maalinpoisto on sallittua vain erittäin huonokuntoisten
tapausten kohdalla, esim. jos lakka on niin vaurioitunut, ettei puu
näy lakan alta. Vaihtoehtoina on lakan mekaaninen poisto hyvin
teroitetulla siklillä tai maalinpoistoaineella, esim. Liberon,
Rakennusapteekin Geelix tai Nitromorse. Maalinpoistoaine on hyvin
myrkyllistä: huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta, käytä
kohdepoistoa tai vetokaappia. Neutraloi pinta ohjeen mukaisella
liuottimella. Jos hiot pintaa ilman neutralointia, hengität hyvin
myrkyllistä pölyä. Lopuksi pinta lakataan sellakalla,
selluloosalakalla tai modernilla muovilakalla, mikäli huonekalu
tulee käyttöön. Kuumailmapuhaltimia ei suositella, koska ne
vaurioittavat huonekalun pintaa, erityisesti puun sideainetta.
Kolojen
ja halkeamien täyttäminen: sellakkapuikoilla, vahalla, puu/viilu
(mänty, bambu), liima+sahanpuru
Materiaali-
ja laitehankintayhteystietoja
·
Pölynimurin mikrosuutin: Biltema (tekniikka, tietokoneet, puhdistus, työkalut:)
pölynimurin tarvikesarja 23-630, hinta 4,95 €
·
Museoiden hankintakeskus ky, Kaarilanaukio,
PL 22, 33311 Tampere (03) 344 5937 Museoalan tarvikkeita: puuvillakäsineet,
kartongit, valokuvien arkistointi ja säilytys, valomittarit
·
Brautek
Oy, Ylistörmä 4 H, PL 6 , 02211 Espoo, p. 09-867 8470, www.brautek.fi
Ilmankostuttimet,
esim. PH 26,
Famon Oy http://www.famon.fi/,
Puuvillakäsineet
·
Sealco
Oy, Ratastie 15, 03100 Nummela, Puh. 09-2252520, Fax
09-22525270,www.sealco.fi Dinitrol-ruostesuoja
·
http://www.viilukeskus.fi/
(viilut ja puut)
·
Ernst
Petterson & Co http://www.ernstp.se/
Katalogen, Lim (kylmä kalaliima Fisklim (Fisklim flytande),
hinta n. 100 kr/litra, puristimet, sellakka)
·
http://www.museiservice.se/ (Fisklim)
·
Uulatuote
http://www.uula.fi/suomeksi/tuoteselosteet/B7_SELLAKKA.htm
(sellakkaa)
·
http://www.kirjovarit.fi/
(sellakkaa)
·
Sateenkaarivärit
Oy, Tampere http://www.sateenkaarivarit.fi/
(Etasol, denaturoitu etanoli)
·
Rakennusapteekki,
http://www.rakennusapteekki.fi/suomeksi/start2.asp,
(Fisklim)
·
Plektra
Trading, www.plektratrading.com,
(puuntyöstövälineet, veistoraudat)
·
Turun
viilukeskus, Latokarinkatu 4, 20200 Turku, p. 02-253 4400, vk@viilukeskus.fi, http://www.viilukeskus.fi/
·
Dick-tools: http://www.dick-gmbh.de/
·
http://www.deffner-johann.de/
|
