PUUPINTOJEN HOITO

 

Huonekalukonservaattori

Sari Selkee

Turun maakuntamuseo

etunimi.sukunimi(at)turku.fi

Sari elvyttämässä vanhaa lakkapintaa Salo-päivällä 2008 Salon kaupungin elektroniikkakokoelmien ja Salon elektroniikkamuseon ystävien järjestästämässä tilaisuudessa

MAHDOLLISIMMAN ALKUPERÄISESSÄ ASUSSA OLEVA ESINE SISÄLTÄÄ ENEMMÄN TIETOA JA ON ARVOKKAAMPI KUIN RUNSAASTI TOIMENPITEITÄ LÄPIKÄYNYT ESINE

 

Alkuperäistä materiaalia kunnioitetaan, vanhaa ei korvata uudella. Jos esineeseen joudutaan jossain olosuhteissa tekemään muutoksia, joiden johdosta esineen luonne muuttuu ratkaisevasti, on pidettävä huoli siitä, että se on palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.

 

Huonekalujen puhdistus

 

Pintakäsittelemätöntä puuta ei tarvitse käsitellä hoitoaineilla tai öljyillä. Aineet vievät vain likaa syvemmälle huokosiin.

 

Puuesineiden tahrat, kuten linnunulosteet poistetaan varovasti puutikulla, pyyhekumilla tai nihkeän kostealla liinalla. Esineisiin ei saa koskaan kiinnittää teippejä, tarroja tai nastoja. Teippien jäänteet voidaan poistaa liuottimilla, esim. alkoholilla tai mineraalitärpätillä, mutta pinta ei saa vaurioitua tästä. Kokeile aina ensin esineen huomaamattomaan kohtaan, kuinka materiaali reagoi.

 

Tahranpoisto puupinnalta: liuottimet (alkoholi, tärpätti, asetoni, jne) vetyperoksidi, (ammoniakki)

Öljyt: mineraalitärpätti

 

Vahat ja silikonipitoiset hoitoaineet imeytyvät puiden syihin ja estävät myöhemmät käsittelyt. Poikkeuksena huonekalut, joissa ei ole pintakäsittelynä muuta kuin vaha eikä aikomuksenakaan ole käyttää muuta kuin vahaa: ennen alun perin vahatut huonekalut on vahattu kerran vuodessa

 

Kuivapuhdistus imuroimalla on yksinkertaisin ja helpoin tapa pitää pinnat mahdollisimman pölyttömänä. Mikrosuutin on hyvä hankkia lisävarusteeksi. Verkko imurin suuttimessa estää pienten irto-osien joutumisen imuriin. Verkkoon kerääntynyt lika poistetaan riittävän usein. Imuteho säädetään kohteen mukaan. Siveltimellä lika ohjataan imurin suuttimeen. Harjassuutin ja sivellin puhdistetaan riittävän usein. Jos käytössä on vain yksi harjasuulake, aloitetaan puhtaimmista esineistä. Huonokuntoisia tekstiilejä imuroidaan harsokangaskehikon läpi, jotta langat eivät irtoa.

 

Erilaiset sienet ovat kuivapuhdistuksessa suositeltavia:  Wallmaster-lateksisieni, Wishap-sieni ja pyyhekumit. Irtoava puru poistetaan imuroimalla. Myös mikrokuituliina on suositeltava.

 

Huonekalujen maali- ja lakkapintojen puhdistus

 

Puhdistusta vedellä ei suositella, sillä se kuluttaa ja samentaa pintoja. Mikäli materiaali kestää kosteutta, on seuraava aste suihkuttaa suihkupullolla vettä (mikrokuitu)liinaan ja pyyhkiä pinnat sillä varovasti. Toinen keino on kastella (mikrokuitu)liina, puristaa mahdollisimman kuivaksi ja kuivata se vielä kankaaseen tai talouspaperiin. Tarvittaessa veden seassa voi olla muutama tippa neutraalia pesuainetta, esim. Minirisk-käsitiskiainetta, LV, tms. kunhan lopuksi muistaa pyyhkiä pinnat puhtaalla vedellä kostutetulla liinalla. Likaista liinaa on hyvä vaihtaa usein puhtaaseen. Puhdistus vedellä tulisi suorittaa vain tarvittaessa, ei rutiinitoimenpiteenä.

 

Arkkujen kansien sisäpuolet ja seinät saattavat olla maalattu liimamaalilla, joka liukenee veteen pyyhittäessä tai jopa kuivalla rätillä pyyhittäessä.

 

Huonekalujen uudet puuosat

- puusepänkuivasta puusta, puusepänliikkeet, entisöijät

- puulajien tunnistus

- Turun viilukeskus

 

Puurakenteiden ja viilujen liimaus huonekaluissa

 

Huonekalujen puurakenteissa ja viiluissa on aina 1920-luvulle käytetty eläinliimaa. Se on valmistettu nisäkkäiden nahasta, luista, jänteistä ja joskus jopa sarvista. Ruhon jäänteet on keitetty ja kuivatettu levyiksi. Eläinliimat jaetaan seuraavasti: luuliima, nahkaliima ja jänisliima. Luuliiman liimauskyky on suurin, jänisliiman heikoin, mutta joustavin ja nahkaliiman ominaisuudet ovat edellisten väliltä. Hiutaleet, helmet tai levy turvotetaan vedessä yön yli. Eläinliimaa käytetään yleensä 30-prosenttisena. Seuraavana päivänä liimaan voi lisätä muutama tippa glyseroilia eli glyseriiniä antamaan liimalle joustavuutta. Liima lämmitetään ennen liimausta korkeintaan 60 asteeseen ja lisätään nopeasti liimattavaan alustaan molemmille puolille ja annetaan olla puristuksissa yön yli.

 

Vaihtoehtoinen liima, eräänlainen kompromissi on juokseva kalaliima, Fisklim, jota ei tarvitse turvottaa vedessä tai lämmittää. Sen etuna on 1,5 tunnin avoin liimausaika eli puristimia voi säädellä 1,5 tuntia. Juoksevalla kalaliimalla on sama puristusaika kuin eläinliimassa eli yön yli. Tietoa eläinliimoista: http://www.raa.se/materialguiden/mat_show.asp?matid=48&chptid=268

Tietoa Fisklimistä: http://www.ernstp.se/Sakerhetsdatablad/Fisklim.pdf

Eläinliima ja Fisklim ovat vesiliukoisia.

 

Pva-liima/Erikeeper-liima ei ole sopiva vanhoille puuesineille, koska liima on niin vahvaa, että eläessään puu saattaa murtua muualta kuin liimasaumastaan ja tämän jälkeen esine on vaikeasti liimattava. Pva-liima/Erikeeper-liima ei myöskään ole periaatteessa poistettavissa. Pieniä alueita voi yrittää pehmittää vedellä. Talttojen ja muiden työkalujen jälkiä pitää välttää irrotettaessa liitoksia.

 

Puristimia: Tvingman tai tavalliset puristimet, kevyet muovipuristimet. Maalarinteippiä voi käyttää puristimena pienissä viiluliimauksissa. Rakenteellisissa liimauksissa tarvitaan usein tukipaloja. Koepurista aina ennen lopullista liimausta.

 

Puurakenteen päälle liimattu viilutus on hyvin arka irtoamaan liitoksistaan ilmastonvaihteluiden seurauksena. Alustastaan irrallaan olevien viilujen liimaus ja puuttuvien viilujen lisäys onkin eräs konservaattorin yleisimpiä toimenpiteitä. Puuttuvien viilujen värin ja syyrakenteen tulisi olla mahdollisimman lähellä ympäröivää viilua. Konservoinnissa alkuperäistä viilua ei poisteta tai muotoilla, vaan uusi viilu on täsmälleen puuttuvan palan kokoinen.

 

1850-luvun jälkeen viilut alettiin tehdä sorvaten ja leikaten. Tällainen viilu on ohut ja siinä on pieniä hiushalkeamia.

 

Liima lisätään taipuisalla taitelijanveitsellä eli spatulalla liitokseen tai (uuden) viilun ja puun väliin. Vanhaa kristalloitunutta eläinliimaa voi aktivoida joko injektoimalla tai lisäämällä spatulalla lämmintä vettä liimasidoksen. Muutaman minuutin jälkeen vanha liima oli pehmentynyt ja uutta liimaa voi lisätä joko lääkeruiskun tai spatulan avulla. Mahdollinen ylimääräinen liima poistetaan vedellä, kuivataan ja liimattava kohta eristetään muovilla tai melinex-kalvolla. Tämän päälle asetetaan liimattavaa kohtaa hieman suurempi taipuisa pleksilevy, joka antaa tasaisen paineen puristettavalle kohdalle.

Tarvittaessa uusia lisättyjä viiluja voi värjätä esim. vesiväreillä tai petsillä.  Lopuksi uudet viilukohdat suojataan lakalla.

 

 

Huonekalujen pintakäsittelyt

 

Vanhojen huonekalujen pintakäsittelynä voi olla öljy, vaha, lakka, maali, ootraukset tai marmorointi.

 

LAKAT
Luonnonhartsit ja sellakka

Luonnonhartsit ovat vanhimpia lakkoja. Ne ovat kasvien ja hyönteisten eritteitä tai fossiilisia jäänteitä. Luonnonhartseja ovat mm. sellakka, kopaali, meripihka, sandarakki, kolofoni, urushi, mastiksi, dammar, kamferi, arabikumi, elemi ja bentsoe. Sellakka on kova hartsi, joka valmistetaan kilpikirvan tuottamasta eritteestä. Tämä kirva elää suurina yhdyskuntina lähinnä Intiassa, Sri Lankalla, Thaimaassa, Kiinassa ja Burmassa. Sellakka on ainoa hartsi, jota voi käyttää yksinään alkoholiin liuotettuna. Tästä syystä se syrjäytti muut luonnonhartsit 1800-luvun alussa. Sivelyn sijasta sellakkaa alettiin levittää tullolla, jolloin saatiin aikaiseksi mahdollisimman ohut, tasainen ja kiiltävä pinta. Näin syntyi ranskalainen puleeraus. Puleeraus tarkoittaa siis tapaa levittää lakka. Ruotsiin sellakka saapui 1830-luvulla.

 

Sellakan sulamispiste on 77-90°C. Sellakkaa on saatavana värittömänä ja eri sävyisinä. Nykyinen huonekaluteollisuus ei käytä sellakkaa, sillä se on arka kosteudelle ja alkoholeille. Kuumat kahvikupit ja kukkaruukkujen alle jäänyt vesi jättävät jäljen lakkapintaan.

 

Sellakka sopii erityisesti koviin ja tiheäsyisiin puulajeihin. Suurten huokosten vuoksi tammea on harvoin käsitelty sellakalla. Myös jalavan ja saarnen huokosia on vaikea täyttää. Ranskalaisen puleerauksen tapoja on lukemattomia, se vaatii kärsivällistä harjoittelua ja lukuisia eri ongelmia esiintyy työn edetessä.

 
Selluloosalakka

1920-luvulla alkoi selluloosanitraattilakan laajamittainen käyttö, joka syrjäytti sellakan. Suomen puusepänteollisuus alkoi käyttää selluloosalakkaa 1930-luvulla. Käyttö jatkui laajamittaisena 1960-luvulle saakka. Selluloosalakka sisältää nitroselluloosaa, hartseja, pehmennysaineita ja orgaanisia liuotinaineita. Ohennusaineena on tinneri. Lakka kehittyi puuvillaruudin ylijäämätuotteena. Sellakkaan verrattuna selluloosalakka on paksumpi, kellertävämpi ja sillä on ominaisuus krakeloitua aikaa myöten. Selluloosalakan ikääntymiseen liittyvä krakeloituminen on peruuttamaton prosessi. Harvoin tapaa selluloosalakkapintaa, jossa ei ole krakeluuria.

 

Sellakka- ja selluloosalakkapinnan hoito ja elvytys

Lian poisto: Sellakka ja selluloosalakat eivät siedä toistuvaa vedellä puhdistamista, joten pinnat puhdistetaan irtoliasta ja pölystä kuivalla, pehmeällä puuvillaliinalla. Pintaan kiintynyttä likaa voidaan poistaa neutraalilla pesuainevedellä (esim. Minirisk). Puhdistus tehdään hyvin vähäisellä vesimäärällä ja lopuksi pinta kuivataan. Pinta ei saa olla krakeloitunut tai irrallaan alustasta.

 

Huonekalujen lakka on saatettu vuosien myötä poistaa ja uusia useaan kertaan. Ennen elvytystä lakka yritetään tunnistaa: tehdään koe, mihin lakka liukenee: alkoholiin kostutetulla pumpulitupolla hangataan huomaamattomasta kohdasta lakkaa. Jos lakan pinta muuttuu tahmeaksi, on lakka alkoholiliukoista.  Sellakka- ja selluloosalakkapinnat reagoivat alkoholiin (sellakka selluloosalakkaa enemmän), asetonin ja tinneriin.

 

Vain hieman krakeloitunutta sellakka- ja selluloosalakkapintaa voi elvyttää alkoholilla ja jollei se tehoa, niin laimealla sellakkaliuoksella (sellakkahiutaleita ja alkoholia, noin 5% hiutaleita). Elvytyksessä on sama materiaali ja menetelmät kuin ranskalaisessa puleerauksessa.

 

Valmistusohje sellakkahiutaleista:

Kaada sellakkahiutaleita esim. kannelliseen lasipurkkiin puolilleen. Kaada päälle talousspriitä (Sinol) sen verran, että hiutaleet peittyvät. Sulje kansi tiiviisti ja hölskyttele purkkia muutaman kerran tunnissa niin kauan, että lakka on täysin liuennut. Jos pohjalle jää epäpuhtauksia, vahaa, roskia tai sakkaa, kaada lakka hienon harson tai huovan läpi toiseen purkkiin. Lisää talousspriitä (Sinol) tai sellakkahiutaleita halutun viskositeetin saamiseksi. Alkoholiin liuotetun sellakan käyttöikä on enintään kuusi kuukautta.

 

Laimea, yön yli liuennut sellakkaliuos levitetään ohuesti pintaan tullolla: ohuen puuvillakankaan sisään on kiedottu nyytiksi strasselia tai pumpulia. Tullolla tehdään voimakkaita, suoria edestakaisia vetoja kuitenkaan koskaan pysähtymättä lakkapinnalla, sillä alkoholi polttaa erittäin helposti alla olevan pinnan. Jopa saman kohdan sively liian nopeasti ja liian kostea tullo polttavat pintaa. Liian nopea sively taas ei ehdi sulattaa alempaa kerrosta. Erityistä huomiota vaativat nurkat, joissa pinnan palamisen vaara on suuri. Tullot säilytetään ilmatiiviissä astioissa alkoholilla kostutettuina.

Tietoa luonnonhartseista ja ohjeita ranskalaiseen kiillotukseen/puleeraukseen:

(http://www.coloria.net/varit/lakat.htm)

http://www.soitinrakentajatamf.fi/ohjeet/Kiillotus1.pdf

http://www.frets.com/FRETSPages/Luthier/Technique/Finish/FrenchPolish/frenchpolish1.html

 

Muita lakkapintojen elvytysreseptejä on paljon, seokset sisältävät yleensä seuraavia aineita: pellavaöljy, viinietikka, saippua, tärpätti, alkoholi ja pieni määrä ammoniakkia. On kuitenkin muistettava, että öljy lakkakäsitellyn huonekalun pinnalla kerää pölyä ja sitoo kosteutta.

 

Joskus huonekalun pinnan petsi on säilynyt paremmin lakan alla, mutta taas kohdista, jossa lakka on kulunut pois, on petsikin haalistunut ilman vaikutuksesta. Tällainen kirjava pinta saadaan tasoitettua petsillä tai vesiväreillä puupinnoilta. Saatavana on myös sprii- tai tärpättiliukoinen petsi. Tärpättiliukoinen petsi saattaa tarttua sellakan ja selluloosalakan päällekin.

 

Lakan tai maalinpoisto mekaanisesti tai maalinpoistoaineilla

Lakan tai maalinpoisto on sallittua vain erittäin huonokuntoisten tapausten kohdalla, esim. jos lakka on niin vaurioitunut, ettei puu näy lakan alta. Vaihtoehtoina on lakan mekaaninen poisto hyvin teroitetulla siklillä tai maalinpoistoaineella, esim. Liberon, Rakennusapteekin Geelix tai Nitromorse. Maalinpoistoaine on hyvin myrkyllistä: huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta, käytä kohdepoistoa tai vetokaappia. Neutraloi pinta ohjeen mukaisella liuottimella. Jos hiot pintaa ilman neutralointia, hengität hyvin myrkyllistä pölyä. Lopuksi pinta lakataan sellakalla, selluloosalakalla tai modernilla muovilakalla, mikäli huonekalu tulee käyttöön. Kuumailmapuhaltimia ei suositella, koska ne vaurioittavat huonekalun pintaa, erityisesti puun sideainetta.

 

Kolojen ja halkeamien täyttäminen: sellakkapuikoilla, vahalla, puu/viilu (mänty, bambu), liima+sahanpuru

 

Materiaali- ja laitehankintayhteystietoja

 

· Pölynimurin mikrosuutin: Biltema (tekniikka, tietokoneet, puhdistus, työkalut:) pölynimurin tarvikesarja 23-630, hinta 4,95 €

· Museoiden hankintakeskus ky, Kaarilanaukio, PL 22, 33311 Tampere (03) 344 5937 Museoalan tarvikkeita: puuvillakäsineet, kartongit, valokuvien arkistointi ja säilytys, valomittarit

· Brautek Oy, Ylistörmä 4 H, PL 6 , 02211 Espoo, p. 09-867 8470, www.brautek.fi

Ilmankostuttimet, esim. PH 26,

   Famon Oy http://www.famon.fi/, Puuvillakäsineet

· Sealco Oy, Ratastie 15, 03100 Nummela, Puh. 09-2252520, Fax 09-22525270,www.sealco.fi Dinitrol-ruostesuoja

· http://www.viilukeskus.fi/ (viilut ja puut)

· Ernst Petterson & Co http://www.ernstp.se/   Katalogen, Lim (kylmä kalaliima Fisklim (Fisklim flytande), hinta n. 100 kr/litra, puristimet, sellakka)

· http://www.museiservice.se/ (Fisklim)

· Uulatuote http://www.uula.fi/suomeksi/tuoteselosteet/B7_SELLAKKA.htm  (sellakkaa)

· http://www.kirjovarit.fi/  (sellakkaa)

· Sateenkaarivärit Oy, Tampere http://www.sateenkaarivarit.fi/   (Etasol, denaturoitu etanoli)

· Rakennusapteekki, http://www.rakennusapteekki.fi/suomeksi/start2.asp, (Fisklim)

· Plektra Trading, www.plektratrading.com, (puuntyöstövälineet, veistoraudat)

· Turun viilukeskus, Latokarinkatu 4, 20200 Turku, p. 02-253 4400, vk@viilukeskus.fi, http://www.viilukeskus.fi/

· Dick-tools: http://www.dick-gmbh.de/

· http://www.deffner-johann.de/  

 

Lisäyksiä yhteystietoihin

 

http://www.wanhawiljami.fi/, entisöinti ja kunnostustarvikkeita

 

paluu

puuosat ja mekaniikka

kunnostus ja entisöinti

historialliset radiot

etusivu